Italialaisten valkoviinien persoonattomuus

Italia on mahtava punaviinimaa, mutta valkoviineillään se ei voi kehuskella. Minulle on melko suuri kysymysmerkki, miksi Italia ei tuota laadukkaita valkoviinejä, ei edes persoonallisia alueviinejä. Italialainen keittiö sopii erinomaisen hyvin juuri valkoviineille, mutta ei tule kyllä mieleen nopeasti ajateltuna yhtäkään kuuluisaa italialaista valkoviiniä – Soave on tutuin, ja senkin liitän jonottamiseen 80-luvun Alkossa. Vielä suurempi ongelma on mielestäni se, että italialaista valkoviiniä ostaessani en todella tiedä miltä se tulee maistumaan.

Miksi Italiasta ei löydy tunnettuja valkoviinejä tai valkoviinialueita? Johtuuko se kenties ilmaston kuumuudesta – verrattuna vaikkapa ranskalaisiin ja saksalaisiin viinialueisiin, jotka sijaitsevat pohjoisempana? Toisaalta Uusi-Seelanti, Etelä-Afrikka ja Kalifornia tuottavat hyviä valkkareita, ja niistä mikään alue ei varsinaisesti ole ilmastoltaan leuto.

”Kansainvälisistä” rypäleistä Italiassa käytetään lähinnä Chardonnaytä, loput ovat paikallisia rypäleitä. Hyviä kokemuksia minulla on Pinot Grigiosta (Pinot Gris), joka ei ole mikään paikallinen rypäle, mutta italialaiset ovat tuntuneet sen omivan. Pinot Grigiot tuppaavat olemaan raikkaita, hapokkaita, tarpeeksi hedelmäisiä ja hyviä niin sellaisenaan kuin ruoan kanssa. Oivallisia myös aperitiiveinä.

Jos joku sattuu lukemaan tätä ja tietää hyvän italialaisen valkkarin, kommenttilaatikkoon voi jättää vinkin.

Mainokset