Provencen punaista

Chateau Thuerry Les Abeillons Rouge 2009
Maa / alue: Ranska, Provence, Coteaux Varois AOC
Rypäleet: Cabernet Sauvignon, Syrah, Grenache
Saatavuus: Vins et Champagnes, € 14,90

thuerry_rood

Provencessa tehdään lähinnä roséviiniä, mutta alueelta tulee myös hyviä ja mehukkaita punaisia. Provencea usein kutsutaan Italian Toscanaksi (tai toisinpäin) ja ilmasto, maalaismaisemat ja rauhallinen elämäntyyli kyllä pitää sisällään samankaltaisuuksia. Yhtä lailla provencelaisissa punaviineissä on Chiantin ja Sangiovesen piirteitä.

Chateau Thuerry on moderni viinitalo, jonka tarhat sijaitsevat Provencen itäpuolella. Alue on melko vuoristoista ja selvästi merenpintaa korkeammalla, mutta aurinko tietysti porottaa täysillä huhtikuusta lokakuuhun. Thuerryn moderni tyyli näkyy mm. siinä, että tarpeen tullen maaperästä ja rypälesekoituksista pyritään tekemään mahdollisimman hyvää viiniä, vaikka se tarkoittaisi viinin tiputtamista luokkaa alaspäin supertoskanalaisten tyyliin.

Les Abeillons Rouge on tehty Coteaux Varois AOC:n sääntöjen puitteissa, ja sen mikstuura on Cab, Syrah ja Grenache. Sekoitussuhdetta ei paljasteta, mutta viinin karaktääri noudattelee melko tarkasti käytettyjen rypäleiden ominaispiirteitä. Tuoksussa on syrah’lle tuttua mustikkaa ja mustaherukkaa, mutta myös cabernet’n tuomaa tanakkuutta, lyijyä ja maanläheisyyttä. Grenache on luultavasti mukana pienissä määrin tuomaan hedelmää ja hapokkuutta.

Viinin maku on hyvin lähellä Chianti Classicoa. Mehukas kirsikka, hedelmäisyys ja lämpö ovat primäärimakuja, ja viini on silti raikkaan keskitäyteläinen. Vuosikerran ollessa 2009 se on toki saanut jo kehittyä, ja tanniinit ovat mukavan pehmeitä. Tuottajan mukaan rypäleistä Cabernet’n mehu on käynyt tammitynnyreissä kahden muun käydessä terästankeissa, ja mehut on myöhemmin yhdistetty toisiinsa. Hyvä resepti haettaessa raikasta mutta mehukasta viiniä, jollainen Les Abeillons Rouge todella on.

Viinin jälkimaussa on aavistus savea ja maaperän sakkaa, mutta ei missään tapauksessa multaisuutta. Raikkaus on läsnä myös jälkimaussa.

Thuerryllä on hieno paketti kasassa. Viinit ovat mehukkaita, AOC:n säännöt antavat niiden tekemiseen pelivaraa ja etiketti ja ulosanti on epäranskalaisen moderni. Jos olisin sijoittaja, tähän viinitaloon voisin investoida isommallakin potilla kuin ostamalla keissin Les Abeillonsia. Ostakaa tekin.

PS. Chateau Thuerryn rosé on paras koskaan maistamani rosé. Tästä joskus lisää.

Mainokset

Deux rosés à Provence

Kirjoitin pari viikkoa sitten Provencen roséviineistä, joihin olen tutustunut melko intensiivisesti sekä matkustamalla paikan päälle että hankkimalla niitä kotikulutukseen. Jutun kirjoituspäivinä avasin kaksi viime kesältä yli jäänyttä roséta. Molemmat pullot ovat vuosikertaa 2012, ja vaikka ne eivät olleet viime vuoden satoa, ovat ne vielä ihan tuoreita ja hyväkuntoisia (rosén sanotaan olevan huono kestämään ikääntymistä).

Kumpaakaan viiniä ei valitettavasti Alkosta saa, mutta jos saisi, hinta olisi viidentoista ja kahdenkymmenen euron väliltä. Alkon valikoimiin onneksi tulee yleensä keväällä tai alkukesästä joitakin Provencen roséita, joten tämänkaltaisista viineistä pääsee myös nauttimaan ne jotka eivät nettikauppoja halua käyttää.

Rimauresq Cru Classe 2012
Maa / alue: Ranska, AOC Cotes de Provence
Rypäleet: 45% Grenache, 40% Cinsault, 15% Tibouren
Saatavuus: Vinatis, € 11,90 (vuosikerta 2013)

Rimauresq_Cru_Classe_Rose_2011_1024x1024

Moulin de la Roque Grande Reserve 2012
Maa / alue: Ranska, Bandol (Provence)
Rypäleet: 80% Mourvedre, 15% Grenache, 5% Cinsault
Saatavuus: tuottajan oma nettikauppa, € 12,50

vins_img19

Viinien väriä ei kannata päätelä huonoista viinituottajan kuvista, kummatkin viinit olivat Provencelle tyypillisiä erittäin vaaleita roséita. Vaalea väri saadaan aikaiseksi pitämällä rypäleiden murskaamisen jälkeen niiden kuoria ja rankoja vain vähän aikaa mehun kanssa samassa astiassa. Viinin väri vaikuttaa alitajuisesti sen makuun, ja tämä seikka huomioon ottaen provencelaiset rosét yleensä ”maistuvat” raikkailta.

Rimauresq on ehta Provencen rosé. Miellyttävässä tuoksussa on makeaa mansikkaa ja aavistus vaniljaa, mutta ei lainkaan imelässä muodossa, vaan hapokkuuden ja kirpeyden säestämänä. Maku on kuiva ja hapokas, ja melko erilainen tuoksun kanssa. Selvänä elementtinä on greippi, ja lasissa pyörityksen jälkeen esiin puskee tyypillinen hunajameloni ja trooppinen tuoksufääri.

Rimauresqin jälkimaku on runsas ja öljyinen mutta samanaikaisesti pistelevä ja suuta kuivattava. Viini jättää raikkaan vaikutelman – siitäkin huolimatta että se on roséviiniksi aika suuta syleilevä. Erittäin onnistunut viini, joka sopii oikeastaan minkä tahansa ruoan kanssa tai sartrelaisittain ilman mitä tahansa ruokaa.

Tunnetulta Bandolin alueelta tuleva Moulin de la Roque on hieman sulkeutuneempi viini. Siinä ei ole samaa runsasta ja voimaista suutuntumaa, vaan se on kevyempi ja ominaisuuksiltaan vähän haastavampi. Moulin de la Roquessa on vaahtokarkkiin päin vivahtava mansikkainen tuoksu ja aavistus lakritsaa. Tuoksuun on vaikeampi päästä käsiksi, mikä on ehkä hyväkin ominaisuus viinille.

Viinin maku on sen sijaan selväpiirteisempi. Se on pehmeä ja miellyttävä, Rimauresqin tapaan greippinen ja hapokas, mutta maussa on myös anista, pähkinää ja mansikkaa. Kummastakaan viinistä ei löydy kevyille punaviineille tyypillisiä marjaisia makuja, vaan greippinen hapokkuus viittaa enemmän valkoviiniin päin.

Jälkimaku on Rimauresqiä kevyempi, lyhyempi ja hapokkaampi. Moulin de la Roque on melko tyypillinen keskitäyteläinen rosé, joka sopii juotavaksi sellaisenaan mutta helposti myös ruoan kanssa.