Ravintola Murun ansaittu suosio

Tämä blogi ei ole ravintola-arvioita varten, sillä syön ravintolassa erittäin harvoin eikä minulla ole kokemusta eikä myöskään kiinnostusta varsinaisten arvioiden tekemiseen. Minulle on kuitenkin muodostumassa tavaksi syödä kerran vuodessa pitkän kaavan mukaan Ravintola Murussa Helsingissä. Illalliset Murussa ovat olleet mielettömän onnistuneita, ja näin varmasti kokee aika moni muukin, sillä ravintola saa jatkuvasti kehuja ja on täyteen buukattu kuukausia aikasemmin.

Ruoka-arvostelun sijaan pohdinkin siis tässä Murun suosiota. Mistä se johtuu, että sesongista riippumatta se on niin suosittu ja pidetty ravintola?

Murua pidetään yhtenä Helsingin huippuravintoloista, ja ravintolalla on ilmeisesti jonkinlainen fine dining -status. Olisi kuitenkin paikallaan sanoa että Muru on tyyliltään enemmänkin bistro, mutta palvelultaan ja konseptiltaan arvokkaampi ja ylellisempi. Pöytävarauksen joutuu tekemään kuukausia aiemmin, kattauksella on varattu aikaa syödä pitkän kaavan mukaan ja ruoka ja viini eivät ole halpoja – eivät kuitenkaan omasta mielestäni ylihintaisia.

Iso tekijä Murun suosioon on varmasti kokonaiskonsepti johon ravintola perustuu. Bistrolle ominaisella tavalla ravintolalla ei ole mitään pysyvää ruokalistaa, vaan menu vaihtelee viikottain ja koostuu vuodenajalle tyypillisistä elementeistä. Raaka-aineina käytetään sitä mikä on kulloinkin tuoretta, ja ruokalistan vaihtuvuus on varmasti sekä asiakaskunnalle että keittiölle kiinnostava ja innostava tekijä. Pysyvän menun puuttuminen luo myös viehätystä – tulee olo, että keittiössä osataan tehdä periaatteessa mitä vaan ruokaa, kuten varmaan oikeasti osataankin. Mutta se kertoo ravintolan kunnianhimosta paljon, että koko ruokalista perustuu tekemisen lisäksi jatkuvaan suunnitteluun.

Tästä johtuen Murun tarjoama ruoka onkin melko konstailematonta ja jopa yllättävän yksinkertaista. En tarkoita yksinkertaisella wienerleikettä ja paistettuja perunoita, vaan sellaisia klassisia eurooppalaisen keittiön ruokia jotka maistuvat raikkailta ja joista pystyy todella maistamaan kaiken oleellisen. Ruoka on sellaista, jota ehkä juuri ja juuri voisi uskaltaa yrittää tehdä kotonakin jos on niin hyvä kokki että arvelee tietävänsä miten eri ruokalajit on valmistettu.

Onko tässä sitten perusainekset Murun catchiin? Muru suosio perustuu mielestäni siihen, että se nimen omaan ei tarjoa mitään molekyylikeittiötä tai skalppelilla ja muilla erikoisilla instrumenteilla tehtyä pipertelyä, vaan hyväksi havaittuja klassisia ruokalajeja pienellä modernilla twistillä. Luin jostain, että Italian ravintolamaailmassa on ollut suosiossa tekovaatimattomuus. Voisiko Murun konseptia luonnehtia samalla termillä? Oli näin tai ei, Murun konsepti kertoo mielestäni siitä että missään tapauksessa ravintolan taso ja sen asettamat hinnat palveluilleen eivät ole kiinni ruoan monimutkaisuudesta.

Moni muu varmasti pitää Murusta juuri samasta syystä kuin minä: se ei yritä olla ruokatarjonnallaan asiakkaan yläpuolella, vaan samalla tasolla. Pipertelyravintoloissa jää usein sellainen olo, että niissä yritetään näyttää kuinka taitavasti kokki osaa keksiä uusia ruokalajeja ja valmistaa ne mahdollisimman monimutkaisella tavalla, jolloin asiakas ei enää tajua niistä mitään eikä voi näin ollen kriittisesti ajatella pitääkö ruoasta vai ei. Samaa on nähty mm. Top Chef -ohjelmassa. Silloin usein unohtuu, että kaikki eivät välttämättä halua ravintoloista kokemusta jonka pääosassa ei ole ruoan maku. Edes kalliista ravintoloista.

Onhan Murun henkilökunnalla tietysti myös julkisuusstatusta. Kokki Henri Alen on tunnettu tv:stä, ja nykyisin myös twitter-tilistään jonka taso vaihtelee aivan älyvapaista vitseistä äärimmäisen kiinnostaviin pieniin keittiövinkkeihin (diggaan molemmista). Sommelier Nicolas Thieulonilla on useita hyviä ruoka- ja viiniaiheisia ohjelmia, joista Niki viinitilojen keittiöissä on ehkä mahtavin ohjelma mitä tv:stä on viime vuosina tullut. Mies on kuin syntynyt näyttämään suomalaisille miten ruoasta ja viinistä kuuluu nauttia. Ihmettelen muuten, miksei Nikin kuvaa enää löydy Murun kotisivuilta? Jos Nikiä ei enää näy Murussa, on paljon menetetty.

Viiniblogissa on hyvä lopettaa monologi viiniin. Se ehkä on juuri se seikka, mikä salakavalasti koukutti minut Ravintola Muruun ja sen vaihtelevaan viinilistaan. Jokainen Murussa maistamani viini on ollut elämys, kaikkien food-pairing on selitetty ja perusteltu ja jokaisessa viinissä on ollut jokin persoonallinen piirre.

Mainokset