Joseph Drouhinin burgundilaiset

Joseph Drouhin on iso burgundilaistuottaja, joka tuottaa monenlaisia puna- ja valkoviinejä pienistä tarhaviineistä tuotantomääriltään bulkimpaan kamaan Burgundin laitamilta. Drouhinin viinejä saa myös Alkosta, vaikkakin tarjonta voisi olla ainakin tilausvalikoiman puolesta paljon laajempikin. Tosin Drouhinin viinejä ei varmaankaan paljon Alkosta osteta, koska perusasiakas ei vilkaise edes burgundilaisiin hinnat alkaen -viineihin.

Pidän todella paljon Drouhinin tyylistä, ja se ei johdu pelkästään viinien mausta. Ensinnäkin, kaikissa eri viineissä on lähes samanlainen etiketti joka on tarpeeksi pelkistetty, mutta myös elegantti ja viinille arvoa antava. Koska etiketti on samanlainen satojen eurojen arvoviineissä ja kymmenen euron ”bulkkiviinissä”, antaa se kaikille viineille oikeanlaista arvokkuutta. Etiketillä on vaikutusta siihen miltä viini tuoksuu ja maistuu.

Tämän kokoluokan burgundilaisessa tuottajassa kiehtoo myös paljon se, että kaikki lähes kaikki punaiset ja valkoiset viinit tehdään samasta rypäleestä (lukuunottamatta Beaujolaisia). Se nostaa terroirin merkitystä sekä myös antaa tarpeellisen haasteen viinin tekemiselle. Jossain muualla päin maailmaa voidaan istuttaa eri rypäleitä viinitalon maille ja tehdä niistä talon katalogia, mutta Burgundissa ero pitää todella tehdä viineihin.

Joseph Drouhinilla on erinomaiset nettisivut, jotka ranskalaisen webmaailman mittakaavassa suorastaan hipovat täydellisyyttä. Sivuilta löytyy yksityiskohtaista tietoa kaikista tuottajan viineistä, joita on useita kymmeniä. Lisäksi navigaatio toimii hienosti vuosikertatietoineen ja karttoineen Burgundin alueelta. Viineihin on helppo ja hauska tutustua sivujen kautta, vaikka ähky meinaa tulla kaiken tietomäärän runsauden kanssa.

Olen maistanut muutaman Drouhinin punaisen ja valkoisen viinin, ja kaikista on jäänyt miellyttävä kokemus. Minulla ei tietenkään ole ollut taloudellista mahdollisuutta korkata mitään todellista arvo- tai vuosikertaviiniä, mutta hintaluokassa 15-30 euroa löytyy tuottajalta runsaasti hyviä viinejä. Maistamistani viineistä löytyy myös selkeitä eroja.

Nyt Alko yllättää, sillä se on tajunnut ottaa valikoimiinsa Cote d’Orin liepeiltä tulevan Rullyn vuosikertaa 2012. Tuottaja suosittelee viinille maksimissaan viiden vuoden varastointia, joten kyseessä ei ole mikään kellariin ostettava pullo. Rully on vähän alle kahdenkymmenen euron hinnassaan kuitenkin vähän fiinimpi tuote, ja kilpailee Pinot Noiria hakevan asiakkaan huomiosta lähinnä uuden maailman Pinot’n kanssa.

Joseph Drouhin Rully 2012
Maa / alue: Burgundi, AC Rully
Rypäle: 100% Pinot Noir
Saatavuus: Alko, € 18,78

rully

Viinissä oli melko avoin, paahteinen ja mausteinen tuoksu joka tuo mieleen enemmänkin tummat marjat kuin Pinot’lle tyypilliset punaiset marjat. Tuoksussa on myös kirsikkaa ja karpaloa, mutta primääriasemassa on tuoksun kypsyys.

Maku jäljittelee tuoksua, ja on tyyliltään melko runsas ja mausteinen. Se on kirsikkainen, melko hapokas ja myös yllättävän tanniininen. Viiniä voisi erehtyä luulemaan Chianti Classicoksi. Maussa on oikein hyvä balanssi: se antaa jotain sekä keveyttä toivovalle mutta hyvän rakenteensa ansiosta myös pitää otteessaan.

Viini kannattaa jäähdyttää johonkin 13-15 asteen tietämille, mutta se maistuu myös huoneenlämpöisenä koska alkoholia siinä ei ole kuin 12,5 prosenttia. Huoneenlämpöisenä saa enemmän makeahkoa mausteisuutta, mutta viilennettynä viinin samettisuus tulee paremmin esiin. Se tanssii suussa.

Mainokset

Pikkupullot on jees

Ostaisin enemmän viiniä pienissä pulloissa (0,375 L), jos tarjonta ei olisi niin olematonta. Alkon puna/valkoviinivalikoima kattaa 50 pulloa, eikä niitä nettikaupoissakaan ole kovin paljon. Alkon valikoimassa on kuitenkin yksi pienoinen helmi, burgundilainen Joseph Drouhinin Givry karvan alle kymmenen euron hintaan (€ 9,90). Täysikokoisena pullona tämä ei varmaan ihan kahta kymppiä maksaisi, ehkä lähempänä viittätoista. Mutta pikkupullo on joissakin tilanteissa sen verran kätevä että penninvenytykseen ei tässä tapauksessa ruveta.

Joseph Drouhin Givry 2011
Maa / Alue:
 Ranska, Burgundi (AC Givry)
Rypäleet: 100% Pinot Noir
Saatavuus: Alko, € 9,90

givry

Givry on Etelä-Burgundissa sijaitseva kylä, jonka tarhoilta tämä viini on kerätty. Kyseessä ei ole mikään potentiaalinen vuosikertaburgundi, mutta viini on saanut levätä tammitynnyreissä 12-15 kuukautta, ja viiniin on saatu mukavaa samettista pyöreyttä. Paino sanalla samettinen, sillä viini ei ole silkkinen – silkkisyys on jo hemmetisti elegantimpi ja harvinaisempi piirre.

Viinin tuoksu on melko mieto, mutta ei mitäänsanomaton. Siinä on Pinot’n marjaisuutta, mutta myös vähän tuhdimpaa hedelmää kuten kirsikkaa, ja näiden lisäksi jotain kolmatta elementtiä kategoriasta mausteisuus/suklaisuus/kahvi (nenäni ei erota niin tarkkaan!). Maku on hieman karvas, raikas, karpaloinen ja mausteinen. Tanniineja on aavistuksen verran, antaen viinille kivaa jälkimakua. Dokabiliteetti, termi jota vältän viimeiseen asti, on tässä viinissä niin kohdallaan että tuo sana kuin varkain livahtaa suustani.

Ranskalaisia viinejä aina haukutaan huonosta hinta-laatu -suhteesta, enkä vieläkään ole haukkujien kanssa samaa mieltä. Alkaa välillä tuntua, että ranskalaisten viinien haukkuminen kuuluu jonkinlaiseen viinietikettiin tai viinistä pätemiseen, valtavirran mukana ajelehtimiseen kun ei uskalleta ajatella ja kokeilla itse. Senkus juotte chileläisiä viinejä jotka kaikki maistuvat samalta.

givry2

Verrataan tätä viiniä vielä toiseen tänä syksynä nautittuun Drouhiniin, Cote de Beauneen. Cote de Beaune on kalliimpi (suoraa vertailukohtaa ei ole, mutta se olisi Alkossa vähintään 30 euroa), ja tiedostamatta tai tietoisesti olen maistavinani että molemmissa viineissä hinta-laatu -suhde on yhtäläinen. Givry on vähän kulmikkaampi, rustiikkisempi ja mausteisempi, kun taas Cote de Beaune on elegantimpi ja silkkisempi. Givry on jotenkin täyteläisempi ja ehkä jopa vähän kompleksisempi, ja en yllättyisi jos joku pitäisi Givryä parempana kuin sitä kalliimpaa Cote de Beaunea.

Viini nautittiin modernisti juustovoileipien ja Soundgardenin kanssa.