Kaksi italialaista

Halpis-helmikuu lähenee loppuaan, ja juhlistan sitä viikonloppuna jollain yli kympin viinillä. Sitä ennen vielä pari arviota – tässä kaksi italialaista huokeaa viiniä, joista toinen on Pohjois-, ja toinen Etelä-Italiasta.

San Marzano Vindoro Rosso 2012
Maa / alue: Italia, Puglia (Apulia)
Rypäleet: Primitivo, Negroamaro, Merlot
Saatavuus: Alko, € 9,98

vindoro

Puglia sijaitsee Italian eteläkärjessä, ja aluetta pidetään maineeltaan jonkinlaisena pöytäviinin tuottajana. Minusta tuntuu, että lähes kaikista viinialueista kerrottaessa niiden aina sanotaan olevan ”nousussa” ja että alueelta on ”alkanut tulla kiinnostavia viinejä”, mutta alle kympin hintaluokassa niitä ei välttämättä kannata odottaa.

Kierrekorkilla varustettu San Marzano on löytänyt tiensä Alkon hyllyille, ja viini on kolmen rypäleen sekoitus, joskaan sekoitussuhdetta ei mainita. Negroamaro on keveympi rypäle, ”Italian Pinot Noir”, mutta ei millään tavalla dominoi, sillä viini on melko täyteläinen. Tuoksu on hieman cabernetmainen: tummia marjoja, luumua, vähän suklaata. Melko hedelmävetoinen tuoksu, joskaan ei millään tavalla poikkeuksellinen.

Maku seuraa tuoksua, viini on melko täyteläinen. Maussa on kuitenkin jonkinlaista raakaa happamuutta, joka latistaa hedelmää. Täyteläisyyttä viiniin tuo puinen karaktääri jälkimaussa. Tanniinirakenne on kohtalainen, mutta jälkimaussa on jonkinlaista omituista savisuutta – ikään kuin kielelle jäisi jotain mönjää.

Marzemino Riposo 2012
Maa / alue: 
Italia, Trentino
Rypäle: 100% Marzemino
Saatavuus: Alko, € 9,79

marzemino

Riposo tulee Pohjois-Italiasta läheltä rajaa, ja viini on tehty paikallisesta Marzemino-rypäleestä. Rypäle on minulle uusi tuttavuus, mutta heti tuoksusta ilmenee että nyt ei olla ihan tavallisen helposti juotavan viinin kanssa tekemisissä.

Viinin tuoksu on tumma ja voimakas, ja se tuntuu myös nenäkarvoissa. Tuoksu on kivalla tavalla lakritsainen ja pippurinen, ja lupaa hyvää maulle.

Mausta tulee ensimmäiseksi esiin kuitenkin happamuus ja jonkinlainen hedelmän puute. Nykyään viinien alkoholipitoisuudet ovat kasvaneet, ja vaikka Riposon 12,5% ei ole vähäinen, tulee silti olo että ehkä viini kaipaisi hitusen verran enemmän alkoholia jotta maku tasaantuisi ja hedelmä pääsisi paremmin esiin.

Viini kuitenkin paranee vielä dekantoinnin jälkeen, ja paljastaa todellisen luonteensa. Tämähän on tymäkkä viini! Mausta on tullut hengittämisen jälkeen esiin lyijyisyyttä ja oikeastaan jopa ruutia (jota me kaikki olemme toki maistaneet). Viinin voimakkuus on dekantoinnin jälkeen iskussa, ja liiallinen hapokkuus siirtynyt taka-alalle. Tanniinisuus ja jälkimaku ovat kevyemmät kuin San Marzanossa, mutta kokonaisuutena Riposo vetää pidemmän korren.

Italialaiset viinit ovat alle kympin hintaluokassa Alkon parhaimmistoa, ja valikoimakin on kattava. Näistä kahdesta viinistä Etelä-Italiasta tuleva San Marzano on bulkkiviini, jonka kaltaisia nettikaupasta saa femmalla per pullo. Sen sijaan Alppien eteläpuolelta tuleva Riposo on pippurinen ja voimakastahtoinen viini. Sitä kannattaa kokeilla, mutta luulisin että viini toimii parhaiten liharuokien kanssa.

Mainokset

Merivettä, mansikkaa ja kookosta

Muscadet on ranskalainen kevyt valkoviini Loiren laaksosta. Sitä löytyy Alkosta vain yksi pullo, mutta siitäkin saa hyvän kuvan minkälainen viini on kyseessä. Ranskassa Muscadet on todella edullinen viini, kelvollisen pullon saa kolmella-neljällä eurolla ja kaikki Muscadet on suunnilleen yhtä edullista.

La Sancive Muscadet Sèvre et Maine Sur Lie 2012
Maa / alue: 
Ranska, Loire
Rypäle: 100% Melon de Bourgogne
Saatavuus: Alko, € 8,98

muscadet

Melon de Bourgogne -rypäleestä tehty Muscadet ei taida olla kovin himoittu viini, ja yleensä siitä kuulee puhuttavan silloin kun mietitään juomasuosituksia äyriäisruoille kuten simpukoille tai ostereille. Aukaistessa La Sanciven tämän ymmärtää: viini on melko persoonallinen.

Tuoksussa on sitruksisuutta, eritoten limeä. Tuoksu jää kuitenkin sen verran vaimeaksi, että mistään hedelmäpommista ei voida puhua. Siitä erottuu kuitenkin limen lisäksi jotain hieman makeampaa, ja yllättävää kyllä, mansikan ja jopa kookoksen aromeita. Mutta älkää innostuko, on liioiteltua sanoa että tuoksu olisi mitenkään monivihahteinen.

Viinin maku on todella kuiva ja mineraalinen, lähes merivesimäinen. Hedelmäisyys on jossain taka-alalla. Mineraalisuus on mielipiteitä jakava piirre: joissain viineissä kuten Chablis’ssa sitä arvostetaan, halvoissa viineissä se taas on ikään kuin juuri se halvan viinin huonous.

Mineraalisuudesta voi onneksi kuitenkin tehdä yksinkertaisen päätelmän, että La Sancive toimii varmasti ruokaviininä. Viinissä on hapokkuutta, joka todennäköisesti kestää äyriäisten melko tymäkän maun ja pureskelua vaativan suutuntuman. Itse asiassa viinin mineraalisuus ja hapokkuus jo itsessään tuntuu kuin viiniä vähän joutuisi pureskelemaan. Jälkimakua ei juuri ole, ja se mitä suuhun jää maistumaan on kuin halvassa kuohuviinissä.

La Sancive ei ole hyvä viini, mutta ei varsinaisesti huonokaan. Sen yhteydessä ei voi puhua hinta-laatu -suhteesta, koska kyseessä on melko erikoinen tapaus ja koska Ranskan hintataso vaikuttaa takaraivossa. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, harvemmin tällaisia tulee vastaan.