Alkon uusi rosé osuu makuhermoon

Alkoon on saapunut pari provencelaista roséta hintaskaalan yläpäähän. Toinen on perinteisesti Bandolista, ja toinen ilahduttavasti AC Coteaux d’Aix-en-Provencen viinialueelta kyseisen kaupungin läheltä. Molemmat ovat kahdenkymmenen euron hintaluokassaan vähän paremman luokan juomia, mutta kerran ne ainakin pitää kokeilla.

Itselleni Alkon kausirosé on jonkinlainen viinivuoden kohokohta, suvivirren omainen siirtymä kohti seuraavaa kautta. Koska Alkon perusvalikoima on roséiden suhteen aika surkea, on hyvä tilata satsi ”bulkkikamaa” eli 6-9 euron hintaluokan viinejä, joita voi sitten lipitellä pitkin päivää kesää viettäessä. Mutta uudet Alkon uudet rosét pitää aina testata, varsinkin provencelaiset.

Chateau Vignelaure 2013
Maa / alue: Ranska, AC Coteaux d’Aix-en-Provence
Rypäleet: 40% Grenache, 30% Syrah, 30% Cabernet Sauvignon
Saatavuus: Alko, € 19,49 (saatavana rajoitetun ajan!)

vignelaure

Chateau Vignelauren graafisesta ilmeestä vastaavalle henkilölle annan kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, nimittäin itseeni vetoaa pullon hieno etiketti ja värimaailma. Tällainen etiketti pitää nimenomaan olla ranskalaisella viinillä. Viime viikolla arvioidun Plan B:n epäonnistuneen etiketin jälkeen viinille palautetaan se uskottavuus ja arvokkuus joka sille kuuluu.

Viiniä avatessa ja ensimmäisiä nuuhkaisuja ottaessa koin oloni huvittuneeksi. Viinin tuoksu oli läpeensä mansikkainen ja tämä oli valehtelematta ihka ensimmäinen kerta kun provencelainen rosé tuoksuu mansikalta. Sen sijaan joka ikisessä turistioppaassa ja b-luokan viinijulkaisussa rosé aina kuvataan mansikan makuiseksi. Tämä ei pidä paikkaansa! Noin 60-70 provencelaista roséta maistaneena voin sanoa että mansikka on yksi niistä makuelementeistä joita rosésta ei yleensä löydä.

Tuoksu jättää hieman pettyneeksi, sillä mansikan lisäksi siitä ei paljon muuta erota. Jotain raikasta, ehkä eukalyptuksen tai jopa uimahallin (kyllä, uimahallin) tuoksua viinissä on, mutta kokonaisuutena tuoksu on melko yksinkertainen.

Chateau Vignelauren maku on erittäin pehmeä ja ystävällinen. Maussa toistuu mansikka, karpalo, vadelma ja pieni mausteisuus. Maku ei ole kovin hapokas, mikä edesauttaa pehmeiden ja aivan aavistuksen makeiden aromien esiintuloa.

Viinin jälkimaku on runsas, öljyinen ja hieman suuta pistelevä ja se nostaa viinin ansaitulle jalustalle. Vaikka viini voisi olla vähän hapokkaampi ja monipuolisempi, ovat sen ominaisuudet niin hyvässä balanssissa että se on kokonaisuutena yksi parhaista roséista joita olen maistanut.

Chateau Vignelaure sopii varmasti lähes minkälaiselle tahansa ruoalle ja sellaisenaan, kunhan viini on kylmää ja se nautitaan lämpimässä säässä hyvissä fiiliksissä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s