Provencen rosé

Kevätaurinko vaikuttaa ihmisiin monella hyvällä tavalla. Minussa aktivoituu rosé-geeni, ja tähän aikaan keväästä alkaa sopivasti viime vuoden sadon rosé olla kaupoissa. Lienee sanomattakin selvää, että valtiomme monopoli ei rosén ystäviä oikeastaan millään tavalla palvele, joten provencelaiset joudun tilaamaan Ranskasta.

Mieltymykseni roséviiniin pohjautuu ensimmäiseen lomamatkaani Provenceen vuonna 2009. En silloin vielä harrastanut viiniä, ja oli täysin käsittämätöntä nähdä omin silmin provencelaisen kylän supermarketissa 1,89 euroa maksava roséviini. Maistoin viikon aikana ehkä kymmenen eri roséta, joista yksikään ei maksanut yli kuutta euroa. En enää muista, mutta luulen että viinit olivat paikallisia osuuskuntaviinejä vin de pays- tai vin de table -luokituksessa. Joka tapauksessa, muistan hyvin tarkasti että jokainen näistä pilkkahintaisista viineistä oli ihan juotavaa, nimittäin kiinnitimme matkaseurani kanssa viinien makuun paljon huomiota koska olimme aluksi todella skeptisiä parin-kolmen euron viineistä.

Siitä matkasta alkoi rakkaussuhteeni provencelaisen rosén ja muutenkin Provencen kanssa, ja olen sen jälkeen matkustanut sinne uudestaan ja oppinut viinistä vinprobaturin verran eli jotain improbaturin ja approbaturin välistä.

tourtour1b

Provencea ei voi matkakohteena kuin kehua, ja sama koskee viinejä. Provence on maailman tunnetuin ja luultavasti myös suurin rosé-viinialue, jossa tuotettavasta viinistä noin 80% on roséta. Valkoviinin määrä on vain noin 5% ja näiden väliin jäävä punaviinin määrä on sekin vähäinen, mutta omien kokemuksieni pohjalta suosittelen myös alueen punaviinejä. Valkoisissa on oma tyylinsä josta itse en kukkaisuudessaan ja hunajaisuudessaan pidä, mutta tiedän useita jotka tälle persoonalliselle tyylille syttyvät.

Provencen AOC-luokitus on melko tiukka, ja yksi sen perussäännöistä on että viinien tulee olla cuvée- eli sekoiteviinejä. Jotkut tuottajat pitävät tätä liian tiukkana sääntelynä, ja tekevät tarkoituksella viinejä ohi sääntöjen laskien sen luokituksen vin de pays -luokkaan. He uskovat että siten tulee parempaa viiniä kyseisestä terroirista. Miten eri rypäleet sitten vaikuttavat viinien makuun – en vielä ole havainnut että jollain tietyllä rypälekombolla saisi tietynlaista viiniä. Seuraavalla matkalla otan selvää mitkä rypäleet mihinkin makutyyppeihin halutaan.

Yksi rosén herkkään makuun suuresti vaikuttava tekijä on tammi- tai teräskypsytys. Terästankissa viinit jäävät kevyiksi ja raikkaiksi, mutta tammikypsytys saattaa tuoda viiniin hunajaisia aromeja mutta ennen kaikkea öljyisemmän ja raskaamman suutuntuman. Terästankkiviinit sopivatkin paremmin juotaviksi sellaisenaan, ja tammikypsytetyt ruoan kanssa. Klassinen yhdistelmä on rosé ja Nizzan salaatti, mutta itse olen vahvasti sitä mieltä että rosé on ruokien kansa kameleonttimainen ja sopii todella monen ruoan kanssa. Se ikään kuin taittuu tilanteesta riippuen sekä valko- että punaviinin rooliin.

Provencelaisen rosén väri on aina hyvin vaalea. Väriin vaikuttaa viinirypäleiden puristamisen jälkeen se aika kuinka pitkään rypäleiden kuorten annetaan olla mehun kanssa tekemisissä. Rosén tapauksessa kyse on 6-24 tunnista, ja provencelaisille viljelijöille on todella tarkkaa saada väri oikeanlaiseksi. Se voi olla eri sävyinen, yleensä vaaleanpunainen tai jopa oranssi, mutta sen pitää aina olla vaalea. Vaaleanvärinen rosé onkin eri tavalla kutsuvaa kuin tumma, joka näyttää marjamehulta tai keinotekoisesti värjätyltä.

IMG_0436

Lähellä välimeren rannikkoa Marseillestä itään on Bandolin alue, jota pidetään arvostetuimpana rosé-alueena. Alue on hyvin pieni ja viinit ovat suhteellisen hinnakkaita. Oma kokemukseni on, että Bandolin rosé ei välttämättä ole hintansa väärti, sillä provencelaisen rosén makumaailma on melko yhteneväinen ja huomattavasti halvemmalla saa myös lähialueiden edullisempia viinejä. Bandolin roséta kannattaa kokeilla, mutta ehkä on syytä ensin selvittää minkälaisia arvioita eri bandolilaiset ovat saaneet. Useat tuottajat Bandolissa tekevät muuten myös täyteläisiä punaviinejä. Ne voivat olla hyvinkin herkullisia.

Mikä siinä rosén maussa sitten viehättää? Ranskassa sitä juodaan Pariisia myöten hellejuomana samalla tavalla kuin meillä esimerkiksi olutta, siideriä tai lonkeroa. Toisin kuin puna- ja valkoviinit, rosé ei ole samalla tavalla mielenkiintoinen viiniharrastuksen näkökulmasta, sillä rosén maussa on suoraan sanottuna vähemmän vaihtelua. Mutta eri hintaluokissa liikkumalla rosén yhtäläisyydet ja erot alkavat tulla esiin. Hellejuomaksi voi ihan yhtä hyvin ostaa viiden tai kymmenen tai jopa 1,89 euron pullon, ja keskittyneempään maisteluun sitten kalliimman.

Kirjoitan myöhemmin tarkemmin rosén mausta parin esimerkin kera ja annan muutaman viinitilavinkin, jos vaikka joku lukija olisi lähdössä Provenceen lomalle.

Mainokset

3 thoughts on “Provencen rosé

  1. Onko Alkon vaatimattomissa rosevalikoimissa mielestäsi mitään kelvollista tai jopa hyvää kamaa? Itse olen tykästynyt Zenaton Bardolino Chiarettoon (tilausvalikoima, löytyy arkadian a-marketista) ja jo monopolin valikoimista poistuneeseen Itävaltalaiseen Jurtschitsch roseehen. Noin ylipäätään a-marketin rosevalikoima on lähinnä säälittävä.

    • Joo, valikoima on kyllä melko heikko. Vähintäänkin tilausvalikoimassa pitäisi olla enemmän roséviinejä, koska en usko että rosén perusvalikoima ylipäätään myy kovin hyvin. Alko on kyllä viime vuosina kunnostautunut siinä, että alkukesällä tuodaan valikoimaan muutama vähän parempi kausiviini. Zenaton Bardolino on muistaakseni ihan hyvä, mutta ylihintainen.

      Kannattaa kokeilla provencelaista Chateau Bernen Terres de Berneä: http://www.alko.fi/tuotteet/920977/. Se on tilaustuote, mutta välillä sitä on myös myymälöissä. Chateau Berne on iso tuottaja, jonka tarhat sijaitsevat Provencen sydämessä.

      • Kiitokset vinkistä! Matalat hapot yhdistettynä verrattain korkeaan alkoholipitoisuuteen tosin epäilyttää mutta kokeillaan ehdottomasti.

        Zenatossa miellyttää nimenomaan raikkaus, joka varmastikin johtuu osin maltillisesta alkoholipitoisuudesta, yhdistettynä melko luonnolliseen makuun miellyttää omaa makuani sen verran että pidän hinta-laatu-suhdetta oikein kelvollisena. Markkinoiden tilanne huomioon ottaen siis…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s