Pinot Noir jota kannattaa maistaa

Brancott Estate Pinot Noir 2012
Maa / alue: 
Uusi-Seelanti, South Island
Rypäle: 100% Pinot Noir
Saatavuus: Alko, € 12,48, Vinexus € 9,99 (vuosikerta 2011)

brancott

Uusi-Seelanti on yksi maailman johtavista Pinot Noir -alueista, ja sinne kannattaa suunnata katseensa kun haluaa edullista Pinot’a. Brancott Estaten Pinot Noir on loistoviini, ja nyt kerron miksi.

Pullon etiketti ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen, ja merkintä ”South Island” kertoo ainoastaan että viini on tehty Uuden-Seelannin eteläisellä saarella, joka on melkein puolet Suomen pinta-alasta. Viinirypäleet on kerätty kolmelta eri tarhalta vaihtelevista maaperistä, joten viinin pöytäviinimäiset lähtökohdat ovat viinipuritaaneille luotaantyöntävät. Yritetään kuitenkin jättää pois periranskalainen asenne, että pappilan takaa löytyvän luoteeseen päin kallistuvan tarhan pyhällä vedellä kastellut, täysikuun aikaan poimitut rypäleet ovat vähintä mitä viiniltä voi vaatia. Nimittäin Brancott Estaten kanssa on jotain tehty oikein.

Viinin tuoksu on uskomattoman moniulotteinen. Primäärituoksu ei suinkaan ole Pinot’lle tyypillinen marjaisuus, vaan multainen maa. Sen alta nenään kulkeutuu mansikkaa, suklaata ja yrttisyyttä. Tuntuu että Brancott Estate antaa jokaisella nuuhkaisulla jotain uutta, ja olen äimissäni kun selvästi haistan siitä vielä vihreitä oliiveja, parsaa ja aavistuksen savuisuutta. Tuoksu on siksi mielestäni ällistyttävä, koska siinä on sekä puna- että valkoviinin elementtejä, mutta myös ihan muiden rypäleiden kuin Pinot’n tuoksuja.

Maku on sitten jo vähän sulkeutuneempi. Se on multainen, marjainen, suklainen ja miellyttävän keskitäyteläinen. Ei kovin hapokas, eikä juuri ollenkaan tanniininen. Sellaisenaan se kelpaa oivallisesti myös seurusteluviiniksi, koska se ei ole yltiöhapokas tai pistävä.

Brancott Estaten Pinot Noir on hintaisekseen todella monipuolinen viini. Tuoksussa on uskomaton vaihtelu toisistaan poikkeavia sävyjä, ja maku on miellyttävä joskaan ei tuoksun veroinen. Viini pesee mennen tullen muut saman hintaluokan Pinot Noirit.

 

Mainokset

Saksalaista laatua

Saksalaisista autoista on aina käytetty otsikon mukaista lausahdusta. Onko sillä viitattu sitten auton kestävyyteen tai ominaisuuksiin, en tiedä, mutta samaa lausetta voisi käyttää saksalaisesta valkoviinistä.

Pääsiäisen ”yleisvalkkariksi” valikoitui tällä kertaa saksalainen Silvaner-rypäleestä tehty, Reininlaaksosta tuleva pitkäkaulainen.

Bischel Silvaner 2012
Maa / alue: 
Saksa, Rheinhessen
Rypäle: 100% Silvaner
Saatavuus: Alko, € 12,32

bischel

Saksalaisissa edullisissa valkoviineissä on eräänlainen hapokas ja runsas tyyli, joka on läsnä rypäleestä riippumatta. Silvaner ei ole kovin yleinen rypäle, mutta sitä voisi helposti erehtyä luulemaan niin Rieslingiksi, Gewürztramineriksi kuin ehkä jopa Sauvignon Blanciksi. Bischelin Silvaner voisi itse asiassa olla juuri näiden kolmen rypäleen sekoitus, jos viini ei olisi Silvaneria. Silloin veikkaisin että siinä olisi kaksi osaa Rieslingiä, kaksi osaa Tramineria ja yksi osa Sauvignonia.

Yleensä en mainitse arvioissani viinin väriä. Kaikki tietävät että Pinot on väriltään läpinäkyvä ja Syrah violetti, ja tavanomaisen värin kuvaaminen on ajanhaaskausta. Tämä viini on kuitenkin väriltään mainitsemisen arvoinen – jotain vihreän ja neonkeltaisen väliltä. Jos väri kertoisi mausta, viini olisi raaka ja maistuisi omenalta.

bischel2
Kuvaa ei ole otettu viinin erikoisesta väristä, vaan hienosta pitkäperjantain illasta.

Viinissä ei onneksi ole omenaa, mutta se on tuoksultaan melko päärynäinen. Lasissa pyörittäminen tuo mukaan aavistuksen mangoa ja melonia, kuten pyörityksen jälkeen yleensä tapahtuu. Maultaan viini on melko neutraali – hapokas, makeahkon päärynäinen, mineraalinen ja aavistuksen ruohoinen. Jälkimaussa on vähän voimaista runsautta, mutta ei läheskään niin paljon kuin tyypillisissä saksalaisissa Rieslingeissä. Jälkimaku jättää melko kuivan suutuntuman. Alkon sivujen mukaan viiniä on kypsytetty suurimmaksi osin terästankeissa ja vähän myös tammitynnyreissä. Ehkä tämä tasapaino tuntuu myös jälkimaussa.

Myönnän auliisti, että Silvaner ei ole minulle juuri ollenkaan tuttu rypäle. Joissain Alsacen cuvée-viineissä olen sitä maistanut, mutta en osaa sanoa onko Bischelin Silvaner rypäleensä tyypillinen edustaja. Viini on mukiinmenevä ja hintansa arvoinen, ja saksalaisesta Rieslingistä taukoa pitävälle varmasti sopiva vaihtoehto. Tuottajalla olisi valikoimissaan muitakin kiinnostavia viinejä, mutta Alko on ottanut valikoimiinsa vain Silvanerin.

Sitten se kuvitteellinen sekoitussuhde: Silvaner-rypäleestä tehty Bischel saisi mineraalinsa ja hapokkuutensa Rieslingistä, päärynän ja hedelmän Gewürztraminerista ja värinsä ja ruohoisuutensa Sauvignon Blancista.

Mazda on muuten yleensä autojen vikatilaston kärjessä. Itselläni on vanha Opel, joka ei juuri koskaan vaadi korjausta. Sitä käytetään lähinnä mökkimatkoihin ja viinilaatikoiden roudaamiseen.