Elegantti itävaltalainen

Blogin kirjoittaminen on viime aikoina ollut hankalaa, koska olen ollut jatkuvassa flunssan ja siitepölyallergian aiheuttamassa räkätaudissa eikä viinin haistaminen ja maistaminen ole napannut. Todennäköisesti siite- ja katupölystä johtuvat nuhaisat oireet jatkuvat vielä, mutta viikonloppuna oli sen verran helpottava olo ja muutenkin hyvän viinin kaipuu että avasin kaksi kivaa pulloa. Niistä toinen tässä.

Kracher Reserve 2008
Maa / alue:
Burgenland, Itävalta
Rypäleet: Zweigelt, Merlot, Blaufränkisch
Saatavuus: Alko, € 20,40

kracher

Itävaltalaiset punaviinit ovat erittäin aliedustettuja Alkossa, mikä on suuri harmi, sillä ylipäätään Itävallan ja Saksan alueelta tulee aika mielenkiintoisia viinejä. Niissä parasta on se, ettei koskaan ihan voi tietää mitä lasiinsa saa, joka osittain kyllä johtuu myös siitä että en näiden alueiden punaviinejä kovin hyvin tunne. Onko se sitten syy vai seuraus Alkon tarjonnasta – ihan sama, nyt Kracherin kimppuun.

Ensinnäkin, viinissä on todella hieno etiketti. Simppeli mutta moderni, kuitenkin niin vaivihkainen että mistään överiksi menneestä viinin brändäyksen yrityksestä ei voida tuottajaa syyttää. Tyylikästä. Viini on pullotettu burgundilaispulloon, mutta rypälesekoituksessa ei ole Pinot’a tai Spätburgunderia vaan se on Itävalta-amatöörille ennestään tuntemattomat Zweigelt ja Blaufränkisch sekä vanha tuttu apurypäle Merlot.

Viinin tuoksusta tulee aivan ensimmäiseksi mieleen, että juuri tällaista viiniä voisin saada jossain vähän paremmassa ravintolassa, missä viinit on valittu asiantuntemuksella. Tuoksu on elegantti, raikas ja marjaisa, mutta ennen kaikkea siinä on tilliä. Tilliä on joissain Spätburgundereissa, ja se saattaa kuulostaa punaviinin tuoksuna vähän epäilyttävältä, mutta oikeasti se sopii todella hyvin marjaisan viinin tuoksuun mukaan.

Tilli on mukana myös viinin maussa. Ylipäätään maku jäljittelee viinin tuoksua: hapankirsikkaa, punaisia marjoja, myös pippurisuutta tai ehkä jopa chiliä. Viini ei ole marjaisuudestaan huolimatta kevyt, vaan keskitäyteläinen ja rakenteeltaan oikein sopiva. Jälkimaku ei ole ehkä viinin muiden ominaisuuksien tasolla, mutta vaikka kielellä ja kitalaessa ei juuri tanniinit tanssahtele, jättää jälkimaku kuitenkin jonkinlaisen pippurisen ja kirsikkaisen, vähän Chianti Classicon tyylisen vaikutelman.

Join tätä viiniä ensin melko kylmänä, koska ajattelin makumaailman löytyvän läheltä burgundia. Viini on kuitenkin rakenteeltaan täyteläisempi, ja on aivan yhtä hyvää ellei jopa vähän hienostuneempaa lähempänä huoneenlämpötilaa.

Kracher on vuosikertaa 2008, ja olisi mielenkiintoista maistaa samaa viiniä nuorempana vuosikertana: olisiko paketti mahdollisesti hapokkaampi ja hyökkäävämpi, olisiko primäärielementtinä esiintyvä tilli kenties pienemmässä roolissa? Mene ja tiedä, mutta tätä viiniä voin suositella lämpimästi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s