Elegantti itävaltalainen

Blogin kirjoittaminen on viime aikoina ollut hankalaa, koska olen ollut jatkuvassa flunssan ja siitepölyallergian aiheuttamassa räkätaudissa eikä viinin haistaminen ja maistaminen ole napannut. Todennäköisesti siite- ja katupölystä johtuvat nuhaisat oireet jatkuvat vielä, mutta viikonloppuna oli sen verran helpottava olo ja muutenkin hyvän viinin kaipuu että avasin kaksi kivaa pulloa. Niistä toinen tässä.

Kracher Reserve 2008
Maa / alue:
Burgenland, Itävalta
Rypäleet: Zweigelt, Merlot, Blaufränkisch
Saatavuus: Alko, € 20,40

kracher

Itävaltalaiset punaviinit ovat erittäin aliedustettuja Alkossa, mikä on suuri harmi, sillä ylipäätään Itävallan ja Saksan alueelta tulee aika mielenkiintoisia viinejä. Niissä parasta on se, ettei koskaan ihan voi tietää mitä lasiinsa saa, joka osittain kyllä johtuu myös siitä että en näiden alueiden punaviinejä kovin hyvin tunne. Onko se sitten syy vai seuraus Alkon tarjonnasta – ihan sama, nyt Kracherin kimppuun.

Ensinnäkin, viinissä on todella hieno etiketti. Simppeli mutta moderni, kuitenkin niin vaivihkainen että mistään överiksi menneestä viinin brändäyksen yrityksestä ei voida tuottajaa syyttää. Tyylikästä. Viini on pullotettu burgundilaispulloon, mutta rypälesekoituksessa ei ole Pinot’a tai Spätburgunderia vaan se on Itävalta-amatöörille ennestään tuntemattomat Zweigelt ja Blaufränkisch sekä vanha tuttu apurypäle Merlot.

Viinin tuoksusta tulee aivan ensimmäiseksi mieleen, että juuri tällaista viiniä voisin saada jossain vähän paremmassa ravintolassa, missä viinit on valittu asiantuntemuksella. Tuoksu on elegantti, raikas ja marjaisa, mutta ennen kaikkea siinä on tilliä. Tilliä on joissain Spätburgundereissa, ja se saattaa kuulostaa punaviinin tuoksuna vähän epäilyttävältä, mutta oikeasti se sopii todella hyvin marjaisan viinin tuoksuun mukaan.

Tilli on mukana myös viinin maussa. Ylipäätään maku jäljittelee viinin tuoksua: hapankirsikkaa, punaisia marjoja, myös pippurisuutta tai ehkä jopa chiliä. Viini ei ole marjaisuudestaan huolimatta kevyt, vaan keskitäyteläinen ja rakenteeltaan oikein sopiva. Jälkimaku ei ole ehkä viinin muiden ominaisuuksien tasolla, mutta vaikka kielellä ja kitalaessa ei juuri tanniinit tanssahtele, jättää jälkimaku kuitenkin jonkinlaisen pippurisen ja kirsikkaisen, vähän Chianti Classicon tyylisen vaikutelman.

Join tätä viiniä ensin melko kylmänä, koska ajattelin makumaailman löytyvän läheltä burgundia. Viini on kuitenkin rakenteeltaan täyteläisempi, ja on aivan yhtä hyvää ellei jopa vähän hienostuneempaa lähempänä huoneenlämpötilaa.

Kracher on vuosikertaa 2008, ja olisi mielenkiintoista maistaa samaa viiniä nuorempana vuosikertana: olisiko paketti mahdollisesti hapokkaampi ja hyökkäävämpi, olisiko primäärielementtinä esiintyvä tilli kenties pienemmässä roolissa? Mene ja tiedä, mutta tätä viiniä voin suositella lämpimästi.

Mainokset

Flunssa pitää ihmisen selvin päin

Panadol Hot 500mg
Maa / alue: Madrid, Espanja
Rypäle: n/a
Saatavuus: Apteekit

Image

Niin se aina menee, että kun flunssa iskee samaan aikaan aikaisen kevään kukinnon ja katupölyn kanssa, lääketeollisuus juhlii. Vaikka kuinka tekisi mieli juoda viiniä, ei siitä haista eikä maista oikein mitään jolloin on parempi pitäytyä teessä ja keinotekoisissa mehulääkejuomissa.

Olen aiemmin suosinut kilpailevan tuottajan Finnrexinin mehulääkejuomia, mutta kotoa sattui löytymään paketti Panadolia. Paketin väristä huokuu tummiin marjoihin päin viittaavaa violettia väriä, ja etiketistä ilmenee että tuote sisältää mustaherukkaa ja mentholia. Vuosikerta on ilmaistu jännästi käänteisellä tavalla: itse vuosikertaa ei kerrota, mutta varastoinnin viimeinen mahdollinen päivä on ilmaistu paketissa.

Tuoksu on kirpakka ja esanssimainen, siitä erottuu suurimmaksi osin mustaherukan mutta myös mustikan vivahteita. Etiketissä luvattua mentholia on aavistuksen verran, mutta voisi olla enemmänkin. Tuoksu on kipristelevä ja sillä on nenää avaava vaikutus.

Panadol Hotin maku on makea, mustaherukkainen ja melko yksiulotteinen. Toisin kuin viinin, Panadol Hotin makuun voi vaikuttaa annosteltavan veden määrällä. Tällöin juomasta saa halutessaan laimeampaa tai vahvempaa. Itse olen huomannut, että tilanteesta riippuen pidän välillä myös laimeammasta sekoitussuhteesta.

Jälkimaku on melko tyly, tanniineja ei ole nimeksikään ja suuhun jää ikään kuin keinotekoisen makeutusaineen peittämä kalvo. Pidempiaikainen vaikutus, eli flunssan ja kuumetilan helpottaminen jää vaisuksi. Hinta-laatu -suhteeltaan Panadol Hot kalpenee ibuprofeiinitableteille, ja aistikokemuksena se häviää teelle.