Kuiva, hedelmäinen, makea…

Viinit voi luokitella makeusasteiden mukaan, jossa tietty sokeri- ja happopitoisuus määrittelee onko viini luokiteltu kuivaksi, puolikuivaksi, puolimakeaksi tai makeaksi. Jako on konkreettinen: se perustuu kemiallisesti mitattuihin arvoin. Tästä huolimatta suurin osa ihmisistä ei pidä mistään muusta kuin kuivasta valkoviinistä, johon törmää niin ruokaresepteissä kuin myös vaikkapa ravintolassa tai baarissa, jossa asiakas tilaa ”lasillisen kuivaa valkoviiniä”.

Viinin maku ja siinä aistittava makeus on kuitenkin muutakin kuin faktuaalisia mittaustuloksia. Kuiva valkoviini on melko huono määritelmä, sillä siitä tulee lähinnä mieleen halpa viini josta puuttuu hedelmällisyys ja vivahteet. Toisin sanoen: (valko)viini on yleensä hyvää, jos se on hedelmäistä.

Kun saamme miellyttävän makuelämyksen hedelmäisestä valkoviinistä, viini ei maistu enää vain viiniltä, vaan erilaisilta hedelmiltä sekä vaikkapa hunajalta ja vaniljalta. Välillä tuntuu, että viininviljelijä olisi varta vasten sekoittanut ihan oikeita hedelmiä mukaan tynnyriin. Erilaiset hedelmät, joihin viinin maku viittaa, ovat kuitenkin sellaisenaan nautittuna hyvin makeita. Hyvän viinin makukokemus yleensä muodostuukin jonkinlaisista ääripäistä: vahvasti tuoksuva, aromikas, hedelmäinen aines kohtaa tarpeeksi voimakkaat hapot jotka antavat viiniin tasapainoisen rakenteen. Silti sokeria ei välttämättä ole paria grammaa enempää, ja viini on luokitukseltaan kuiva.

Toisin sanoen pidämme viinistä, joka ei ole makea, mutta joka maistuu sellaiselta että se tuo mieliimme lähes yksinomaan makeita tuoksu- ja makuviitteitä.

Baarissa tilattava kuiva valkoviini -ilmiö johtuu siitä, että keskimääräisen suomalaisen viinitaidot ja vaatimukset ovat niin heikkoja että viinit on ollut helpompi luokitella kuivaan, puolikuivaan ja makeaan kuin luottaa siihen että asiakas tietää ranskalaisen ja saksalaisen Rieslingin eron. Kaiken lisäksi on todennäköisintä, että baarissa ei ole myytävänä muuta kuin kuivaa valkoviiniä, mutta tällä ei ole väliä, kun yleisesti luulemme että joku oikeasti tilaa jossain makeaa valkoviiniä ja että sitä voi vahingossa saada lasiinsa jos ei ilmoita haluavansa nimen omaan kuivaa.

Viinikokemuksen karttuessa unohtuu, että sokeripitoisuuksiin liittyvä luokittelu on edes olemassa. Lähinnä siihen törmää Alkossa, jossa myyjille on opetettu näyttämään viinin jäännössokerin määrä viinin hintalapusta. Kuivaa ja hedelmäistä valkoviiniä on yllin kyllin: makeuden tunnetta tasapainottavat elementit määrittelevät miltä viinin kokonaisuus maistuu.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s