Sancerre ja Pouilly-Fumé

pouillyfume-sancerre1

Sauvignon Blanc on lähtöisin Loiren laaksosta, ja tunnetuimmat kasvualueet sille ovat Sancerre ja Pouilly-Fumé, jotka sijaitsevat vierekkäin Loire-joen kummankin puolin. Itäpuolella Pouilly-Fuméssa ei mitään muuta rypälettä viljellä, mutta Sancerressa jonkun verran Pinot Noiria. Molemmat alueet ovat kuitenkin maailmankuuluja juuri raikkaista valkoviinistään.

Sauvignon Blanc on mielipiteitä jakava rypäle. Toiset rakastavat sitä, toiset eivät voi sietää sitä, mutta jos jotain objektiivistä siitä saa uskaltaa sanoa, väittäisin että tämän rypäleen viinit eivät ole niitä tavanomaisimpia. Itse asiassa usein ne toimivat viiniharrastusta aloitteleville hyvänä esimerkkinä siitä miten erilaisia valkoviinejä maailmassa voidaankaan tehdä. Sauvignon Blancin tunnuspiirteitä ovat hedelmäinen hapokkuus ja ennen kaikkea mm. mustaherukanlehtien, ruohon ja valkoisen parsan tuoksut ja maut. Näihin erikoisempiin karakteereihin moni jää koukkuun.

Minua on aina kiinnostanut mitä eroa mahtaa olla Sancerren ja Pouilly-Fumén viineillä. Sain vihdoin tilaisuuden kokeilla tätä maistamalla samanaikaisesti saman tuottajan saman vuosikerran viinit. Kyseessä on Domaine Raimbault-Pineaun vuoden 2011 Sancerre ja Pouilly-Fumé, molemmat noin 13 euron viinejä (hinta Alkossa olisi lähempänä kahtakymppiä).

On yleisesti tiedossa, että näiden kahden lähialueen viineistä on lähes mahdoton sanoa eroavaisuuksia keskenään. Tarkoitan siis sitä, että alueilla ei ole tiettyjä piirteitä joilla ne voisi erottaa toisistaan. Sancerren sanotaan olevan täyteläisempää ja Pouilly-Fumén vahvuutena pidetään vahvempaa tuoksua.

Kuten viinien kanssa niin usein, maistamissani Raimbault-Pineaun viineissä kävi juuri väärin päin mitä viinitietous sanoo. Sancerre oli selvästi kevyempi viini kun taas Pouilly-Fumésta löytyi sekä täyteläisempää tuoksua että myös makua ja vartaloa. Molemmissa viineissä oli lähes läpinäkyvä väri. Sancerre oli niin kevyt ja mitäänsanomaton, että sitä ei voisi suositella kuin aperitiiviksi – no, ehkä juuri ja juuri klassisesti vuohenjuuston kanssa. Mustaherukan lehtien ja sitruksen liitto on aina raikas, mutta tässä tapauksessa ei 13 euron arvoinen.

Pouilly-Fuméä voisin hankkia uudestaankin. Mustaherukanlehti ja ruoho oli siinäkin toki läsnä, mutta tylsähkön sitruksen sijaan maku oli moniulotteisempi: päärynäinen, hunajainen, suutuntumaltaan jopa vähän öljyinen. En olisi yllättynyt, jos joku viinintekijä sekottaisi SB:n ja Rieslingin ja lopputulos muistuttaisi Raimbault-Pineaun Pouilly-Fuméä.

Alkon vakiovalikoima ei taaskaan ole näiden klassikkoalueiden viinien suhteen kovin edustava, mutta tilausvalikoima kohentaa tilannetta joskin keventää myös lompakkoa. Syksy ei ehkä ole oikea aika juoda Sauvignon Blancia, mutta jos joulupöydässä on vaaleaa kalaa tai kevyitä juustoja, kannattaa hifistellä hyvän loirelaisen kanssa.

pouillyfume-sancerre2

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s