Kloster Eberbach Riesling, osa 1

Kloster Eberbach on ikivanha luostari Saksassa Reininmaalla, ja siellä on viljelty viiniä lähes tuhat vuotta. Alueelle tyypillisesti rypäleet ovat jakautuneet lähinnä Rieslingiin ja Pinot Noiriin. Viinimaata on yli 200 hehtaaria, joka tekee Kloster Eberbachista yhden suurimmista saksalaisista viinitiloista. Viljelmät ovat jakautuneet usealle alueelle, ja tila tuottaa monia eri Rieslingejä suunnilleen samassa hintaluokassa. Tämä riitti minulle: halusin maistaa Kloster Eberbachin viinejä.

Kirjoitan viiniarviot erillisenä postauksina, ja tässä tulee ensimmäisenä avattu pullo.

Kloster Eberbach Rauenthaler Baiken Riesling 2011
Maa / alue: Saksa, Reininmaa
Rypäleet: Riesling
Ostopaikka: vinexus.de, € 12,95

ke-baiken

Ensimmäisenä täytyy todeta itsestäänselvyys, että nämä viinit tulee aina juoda kylminä. Liian lämpimät Rieslingit eivät pääse oikeuksiinsa, sillä niiden maku jää yksiulotteiseksi ja se tuo pintaan aivan väärät elementit, kitkeryyden ja epämiellyttävällä tavalla makeuden. Sopiva lämpötila on kylmä, 5-8 astetta. Kun kaadat Rieslingiä laseihin, kaada mielummin pieniä määriä ja laita pullo väliajoiksi takaisin jääkaappiin.

Rauenthaler Baiken Riesling on Eberbachin luostarista itään päin olevan Rauenthal-kylän mukaan nimetty viini. Käsittääkseni kyseessä on yhden tarhan viini, sillä luostarilla on sekä kylän tai tarhan mukaan nimettyjä viinejä mutta myös sekoiteviinejä. Tarhaviinit ovat periaatteessa mielenkiintoisempia, mutta eivät välttämättä sen parempia.

Rauenthaler Baiken on erittäin klassinen Riesling. Tuoksussa on sitrusta ja kirpeyttä, pyörityksen jälkeen trooppisia sävyjä kuten Rieslingeissä usein. Maku on samalla raikas, kirpeän pihkainen ja sitruksinen mutta myös runsas ja voinen – harvinaisen onnistuneella tasapainolla. Kombinaatio tuodaan kielelle räjähtävällä, mutta lempeällä voimalla. Jälkimaku on bitterinen, greippinen, ei välttämättä mikään hienostunut mutta ehdottomasti täysin asiallinen.

Olen huono antamaan ruokasuosituksia, mutta viinikirjoista ja netistä löytyy varmasti hyviä suosituksia Rieslingille. Luottaisin siihen, että tämä viini pärjää kyllä itämaisen, mausteisen ruoan kanssa. Kevyelle pastalle ja salaatille tämä on liian iso jytky.

Mainokset

Burgundilainen viikonloppu

Image

Vietimme ystävieni kanssa ”burgundilaista” viikonloppua mökillä: söimme Bressen kanaa ja joimme paljon Pinot Noiria, yhteensä viittä eri viiniä. Kaksi viineistä oli ihan oikeasti burgundilaisia, ja niitä haastamassa oli yksi alsacelainen, yksi saksalainen ja yksi uusseelantilainen viini. ”Kilpailusta” teki mielenkiintoisen eri alueet, mutta myös 11-26 euron hintahaitari. Mitä eroa on 11 euron ja 26 euron Pinot’lla?

Tähän aikaan vuodesta on kiva juoda Pinot’a, kun valkoviinistä siirrytään punaiseen. Pinot toimii ikään kuin siirtymäviininä kohti talvea, jolloin alkaa tehdä mieli täyteläisempiä viinejä. Tosin tämän viikonlopun jälkeen tekee lähinnä mieli juoda vain ja ainoastaan Pinot’a, sen verran mahtava rypäle se on!

Olen parina viime vuotena oppinut arvostamaan Pinot’n keveyttä, jota aikanaan pidin tavallaan halvan viinin merkkinä. Halvat Pinot Noirit kyllä tuppaavat maistumaan, no, halvoilta – karkeilta, yksiulotteisilta, miedoilta, lyhyellä jälkimaulla. Tätä viiniä ei kyykkyhyllystä kannatakaan ottaa, koska se on jo tuotantokustannuksiltaan yleensä kalliimpi valmistaa.

Mutta miten tastingiin osallistuneet viinit pärjäsivät? Laitoin ne omaan mieltymysjärjestykseen.

1. Joseph Drouhin Cote de Beaune 2010
Maa / alue: Ranska, Burgundi, Cote de Beaune
Rypäle: 100% Pinot Noir
Ostopaikka: vinexus.de, € 25,90

drouhin cote de beaune

Drouhinin Cote de Beaunen maistoin vasta viikkoa myöhemmin kuin muut pullot, mutta pidin viinistä eniten. Tämän hintaluokan viiniltä tulee jo odottaa tiettyä tasoa, ja tässä se tuntui silkkisenä, eleganttina mutta kuitekin raikkaana, lähes Beaujolaisiin viittaavana marjaisuutena. Viini oli nuori, mutta ehdottomasti juotava – todella tasapainoinen ja toimiva myös seurusteluviininä. Jälkimaussa oli juuri sopiva määrä tanniineja, jotka eivät ole näille viineille välttämättä mikään itsestäänselvyys, puhumattakaan siitä ovatko tanniinit toivottuja ylipäätään burgundilaisissa. Minusta ovat.

Drouhin on valtavan iso negociant Burgundissa ja Beaujolaisissa, ja tätä viiniä olisi kiva päästä vertaamaan muihin tuottajan (saman hintaluokan) viineihin. Alkosta löytyy pikkupullossa Drouhinin Givry, joka on muistikuviltani melko samanlainen burgundilainen.

2. Martin Wassmer Markgräflerland Spätburgunder 2009
Maa / alue: Saksa, Baden
Rypäle: 100% Pinot Noir
Ostopaikka: vinexus.de, € 11,60

wassner pinot

Saksalainen Martin Wassmerin Pinot oli hinta-laatusuhteeltaan tastingin paras ja maultaan kaikista omalaatuisin. Ensinuuhkaisuna viinissä oli vahva tillin tuoksu – tuoksutyyppi joka yhdistettäisiin helpommin valkoviiniin. Tilli sopi mahtavalla tavalla yhteen kirsikan kanssa, mikä osoittautui viinin hallitsevaksi makumaailmaksi. Jälkimaku oli kuitenkin melko lyhyt, jättäen suupielet aavistuksen verran matalammalle kuin Drouhinin Cote de Beaunessa. Wassmer vaatii seurakseen ruokaa. Kenties uusia perunoita? ;)

3. Louis Jadot Couvent des Jacobins 2010
Maa / alue: 
Ranska, Burgundi (AOC Bourgogne)
Rypäle: 100% Pinot Noir
Ostopaikka: vinexus.de, € 14,30

louis jadot couvent

Hieman yllättäen pronssille nousi toisen ison burgundilaistuottajan, Louis Jadot’n Couvent des Jacobins. Nimi viittaa jotain jakobiinien suuntaan, ja viinin luokitus on AOC Bourgogne eli rypäleet eivät tule yhdeltä tarhalta tai edes yhden kylän tarhoilta vaan ympäri Burgundia. Hinnaltaan viini on ranskalaisten edullisinta tasoa (lähestymme kipurajaa) mutta viini lunastaa odotukset. Se oli melko samanlainen saman alueen Drouhinin kanssa, mutta jonkun verran hapokkaampi ja vähemmän eleganttinen. Olen kirjoittanut muistiinpanoihini ”ostaisin tätä keissin arkiviiniksi”, ja näin kyllä tekisin. Plussaa tälle ja yleensäkin burgundilaisille viineille etiketistä.

4. Craggy Range Te Muna Pinot Noir 2011
Maa / alue: Uusi-Seelanti, Hawkes Bay (Martinborough)
Rypäle: 100% Pinot Noir
Ostopaikka: vinexus.de, € 26,95

craggy range

Tastingin kallein viini oli etukäteen kaikista odotetuin, kun pelkäsin ranskalaisten viinien ”ylihinnoittelua” ja pohdin että koska Uusi-Seelanti tuottaa paljon Pinot Noiria, siellä on varmaan eroteltu jyvät akanoista ja hinnakkaammat viinit ovat pakosti hyviä. Craggy Range oli viidestä viinistä kaikista vähiten pinotmainen – se oli roimasti täyteläisempi, siirappisempi, tammisempi ja hedelmäisempi. Viinin tammisuus oli yllättävä piirre, kun kyseessä oli kaiken lisäksi testin nuorin viini.

Tämä viini jakoi eniten mielipiteitä muun seurueen kanssa, ja huomaamme käsillä olevan sen hetken jolloin tunnustamme tosiseikat eli erilaiset makumieltymykset. Craggy Range on ehdottomasti loistoviini – Parkerkin on antanut tälle 92 pistettä, eikä suotta. Itse kuitenkin olin viiniin melko pettynyt, en sen tuoksun/maun vuoksi vaan siksi että vastaavan makukokemuksen saa yleensä esimerkiksi Chianti Classicosta tai hyvästä rhonelaisesta viinistä. Niin kaukana tämä on Pinot Noirista. Kysymys jää ilmaan: ovatko uusseelantilaiset kalliimmat Pinot’t aina tällaisia?

5. Hugel et Fils Pinot Noir 2009
Maa / alue: Ranska, Alsace
Rypäle: 100% Pinot Noir
Ostopaikka: vinexus.de, € 10,90

alsace pinot

Edullisin viineistä, Ranskan ja Saksan pohjoisrajalta Alsacesta tuleva Hugel et Fils, oli omaan makuuni näistä viineistä heikoin, mutta ei missään nimessä huono viini. Se oli tastingin hapokkain, vartaloa ja tanniineja oli ihan mukavasti, mutta viini ei aivan pärjännyt silkkisemmille sekä muuten mielenkiintoa herättäville viineille. Viini oli kyllä helposti tunnistettavissa Pinot Noiriksi, mutta jäi jotenkin marjaisuudeltaan ja raikkaudeltaan muista. Hugelin Pinot on kelpo viini, ja toimii ruoan kanssa erinomaisesti. Tästä viinistä olen kiinnostunut maistamaan jotain toista vuosikertaa, ja se on melko vaivatonta sillä viiniä saa myös Alkosta.

Mitä eroa sitten 11 ja 27 euron viineillä oli? Siitä voi lukea viiniarvioista, mutta selkein ero oli tällä kertaa oli kalliimman viinin täyteläisempi ja tammisempi maku, ja edullisimman viinin hieman karkea hapokkuus. Jonakin juhlapäivänä haluan kyllä kokeilla jotain klassista burgundilaista referenssiviiniä, siis jotain oikein tunnettua ja arvokasta. Burgundi on yksi mielenkiintoisimmista viinialueista, huolimatta siitä että se on niin tunnettu ja monessa suhteessa läpikäyty.