Perjantaipullo: Ironstone Chardonnay Reserve 2007

Ironstone Chardonnay Reserve 2007
Maa / alue:
Kalifornia, Yhdysvallat
Rypäleet: 100% Chardonnay
Saatavuus: Alkon tilausvalikoima, € 19,98

ironstone_char_2007

Välttääkseni hankkimasta perjantai-illaksi Rieslingiä Ranskasta, Saksasta tai Itävallasta pyysin puolisoa päättämään maan/alueen ja itse valitsisin viinin. Kriteeriksi tuli uusi maailma, ”esim. Kalifornia, Etelä-Afrikka tai Uusi-Seelanti”. Chardonnayta on tullut välteltyä, ja kotimatka kulki sopivasti Arkadian Alkon kautta.

Käteen jäi Ironstonen Chardonnay, joka ei ole tilan perusviini vaan reserve, joka on Alkon tilausvalikoimassa. Sitä on etiketin mukaan tehty vain 3000 laatikkoa ja kun se tekee 18 000 pulloa (oletetaan että laatikossa on kuusi pulloa), niin kyseessä onkin vähän harvinaisempi viini.

Chardonnay on varmaan maailman yleisin valkoviinirypäle, mitä on vaikea käsittää sen jälkeen kun on maistanut Rieslingiä. Arvostetut burgundilaiset valkoviinit tehdään Chardonnaystä, ja ne ovat kategorisesti maailman kalleimpia valkkareita, ja jos joskus pääsen arvokasta burgundilaista maistamaan niin ehkä käsitykseni Chardonnaystä voi muuttua. Mutta vielä tällä hetkellä kokemuksieni mukaan suurin osa ”tavallisen palkansaajan” Chardonnaystä on melko mitäänsanomatonta. Ne ovat joko liian tammisen tai liian vähän hedelmäisen makuisia, ja näihin kokemuksiin pohjaten perjantaipulloksi valittu kahdenkympin amerikkalainen, aavistuksen fiinimpi Chardonnay osoittautui positiiviseksi kokemukseksi.

Puolison kanssa olimme hieman eri mieltä viinistä: hänen mielestään se oli hedelmäinen ja pehmeä, itse maistoin siinä lähinnä sauvignonblancmaista parsaa ja kirpeyttä, joista kirpeyttä pidän negatiivisena piirteenä. Aluksi viinin maku oli hieman petrolinen ja jopa tanniininen, ja täysin sokkona maistamalla olisin varmasti luullut viiniä punkuksi. (Jos ensimmäistä kertaa kuulet jonkun erehtyvän luulemaan valkkaria punkuksi, älä naura – se ei ole amatöörin merkki vaan osoitus viinien monipuolisuudesta.) Lepohetken jälkeen maku avautui, ja viinistä tuli paremmin esiin ne piirteet mitkä siihen on todennäköisesti yritetty saada.

Maistoimme Ironstonea myöhemmin Primadonna-juuston kanssa, josta viini selvästi piti – mausta poistui kirpeys ja itsekin pääsin paremmin käsiksi hedelmään ja pyöreyteen. Hyvän viinin merkki on että se on jollain tavalla mielenkiintoinen, jolloin se herättää nautinnon lisäksi ajatuksia.

Mainokset

Miksi viiniaiheinen blogi?

Viini on kaikille tuttu nautintoaine ja alkoholijuoma, ja sitä juodaan sekä kulinaristisessa mielessä että juopumistarkoituksissa. Todennäköisesti kaikki juovat sitä ainakin juopuakseen, sillä mielikuva viininmaistajaisissa ämpäriin sylkevään herrasmieheen on klisee – ikään kuin viiniharrastamisen pyhin aste olisi maistaa ja haistaa siitä jotain erikoista jota ei missään nimessä saisi nielaista.

Mikä minua viineissä kiehtoo? Pidempi, jatkuva vastaus kysymykseen käy ilmi tulevaisuudessa, kun blogi pääsee edes jonkunlaiseen vauhtiin. Mutta lyhyesti sanottuna minulle viinissä on ensisijaisesti kaksi ulottuvuutta – aistillinen ja kulttuurinen. Aistien kautta viini koostuu pullon muodosta ja etiketistä, väristä, hajusta ja mausta, kulttuurisesti taas kaikesta muusta, mikä onkin paljon hankalampi pukea sanoiksi. Kulttuurisessa mielessä viini on osa niin montaa erilaista näkökulmaa, liittyivät ne sitten viinin historiaan, viinimaantieteeseen, viinin hintaan, maineeseen, yhteiskuntaluokkiin, asenteisiin tai ennakkoluuloihin, mihin vaan – viini on mielenkiintoinen aihe uskomattoman monesta näkökulmasta. Moni muukin asia on, tietenkin on, mutta minä olen tällä hetkellä kiinnostunut viineistä ja kirjoitan niistä.

Yksi erikoinen piirre viiniharrastuksessa on: mitä enemmän viinejä ”harrastaa”, eli juo ajatuksella ja selvittää viinien taustat, sitä kiinnostavammaksi viinit muuttuvat. Toki tämä piirre on monessa muussakin harrastuksessa, mutta koska viinit ovat elintarvikkeita ja kulutustuotteita, on viiniharrastus eli juominen melko säännönmukaista jos juo vaikkapa pullon viiniä viikossa yksin tai muiden kanssa. Se on aikaväliltään tiheää: verrattain usein voi tutustua aina uusiin ja uusiin viineihin, jota ei voi tehdä esimerkiksi vanhojen italialaisten kilpapyörien entisöintiharrastuksessa. Lisäksi viini on erittäin konkreettinen ja kompakti tuote: yksi normaalikokoinen viinipullo on yksi viinipullo, ei yhtään vähempää tai enempää. Sitten voi siirtyä seuraavaan pulloon.